Hetki lähenee

Rapiat kaksi viikkoa armeijan alkuun. Tunnelmat nousivat piirun verran ylöspäin viime viikolla järjestetyn infotilaisuuden myötä, kun laitoksesta luotiin astetta positiivisempi ja inhimillisempi kuva, johon aiemmin olin varautunut. Välillä tulee silti hetkiä, jolloin vitutus tai asiaankuuluvammin sanottuna hajotus saa jo etukäteen vallan pääni sisällä. En pelkää metsässä rämpimistä tai jäiseen maahan poteron kaivamista, vaan syyni ovat puhtaasti poliittisia, jos näin voidaan sanoa. Koko armeijan ideologia vain on lähes täysin ristiriidassa omani kanssa. Tuntuu niin turhalta viettää vähintään puoli vuotta paikassa, jonka kiistatta perimmäinen tarkoitus on tappamisen opettaminen. Katson metsästäjiäkin hieman nenän vartta pitkin, saati sitten ihmisten lahtaajia. Myöskään armeijan perusperiaatteet kuten oman ajattelun tukahduttaminen ja yhteisön edun meneminen yksilön edun edelle eivät hirveästi nostata tunnelmia allekirjoittaneessa.

Turha silti jäkistä. Siviilipalvelus olisi intin laillinen vaihtoehto, mutta päätin jo hyvissä ajoin jättää sen kortin katsomatta. En siis sillä, ettäkö pitäisin sivarin käyneitä jotenkin alempiarvoisina, vaan päinvastoin, sinnehän hakeutuvat vain ennakkoluulottomimmat tosimiehet, joilla on munaa sanoa EI Suomen vanhakantaiselle asevelvollisuusjärjestelmälle. Ehkä pitäisi äänestää tulevissa vaaleissa vihreiden Heidi Hautalaa, jonka yhtenä vaaliteemana on yleisen asevelvollisuuden lakkauttaminen. Ase käteen vain niille, jotka oikeasti osaavat ja haluavat sitä käyttää.