Elämä on

Pöristelin tänään autokoulussa toivottavasti viimeistä kertaa, kun vuorossa oli jarrutusmatkojen ja kaarreajon harjoittelua. Ilmeisesti ensimmäisen vaiheen jälkeen Opelin matkamittariin kertyneet 35 000 kilometriä eivät vielä käyneet rittävästä harjoituksesta. Yhtä tyhjän kanssahan koko homma oli, mutta onhan valtionkin jotenkin rahareikänsä paikattava. Mikäpä parempi riistokohde kuin ajokortti, kun ihmiset ovat muutenkin tottuneet maksamaan autoilusta reilua ylihintaa. Vaan mikäpä siinä, kerran ne autokoulu-, vakuutus-, vero-, bensa- ja automaksut vain kirpaisevat. Sen jälkeen elämä onkin yhtä juhlaa, kun pääsee siirtymään jouhevasti paikasta A paikkaan B. Coolia.