Vapaus koittaa

Työssä ja koulussa käyvät ovat etuoikeutetussa asemassa, koska saavat kokea viikonlopun alkamisen kerta toisensa jälkeen. Mikä onkaan raskaan työviikon jälkeen ihanampaa kuin nostaa kytkintä, polkaista kaasu pohjaan ja ajaa pelkästä riemusta naapurin kissan yli, kun tietää luvassa olevan pari rentouttavaa vapaailtaa. Tuleva maanantaikin muistuttaa itsestään vasta sunnuntaiaamuna armottoman jysärin muodossa.

Sen sijaan työttömät ovat jatkuvasti pidennetyllä viikonloppuvapaalla. Aluksi seitsemän päivän viikonloput tuntuvat taivaalta, mutta tilastot tietävät kertoa, että pidempään työkkärin listoilla viihtyneet turtuvat, murtuvat ja vetävät itsensä lopulta narun jatkoiksi. Päätin välttää karun kohtalon kirjoittamalla työkseni tätä, miksi kukin tätä haluaakaan kutsua. Palkka on vähän kehno, mutta eipä ole myöskään pomoa huohottamassa niskaan, kireitä aikatauluja tai työn laadunvalvontaa missään muussakaan muodossa. Enää yksi hiiren klikkaus ja viikonloppu voi alkaa - voi tätä elämän auvoisuutta.