Ammattitauti

Lukiossa ei enää juurikaan tullut vastaan mitään uutta ja mielenkiintoista, vaan aika moni asia meni yhdestä reiästä sisään ja tuli toisesta ulos ilman suurempia tunnetilan vaihteluja. Yllätyksiä ilmaantui siis varsin nihkeästi, mutta ne harvat sentään jäivät hyvin mieleen. Kirjallisuuden puolelta iski ihan puun takaa tieto siitä, että käytännössä lähes jokainen sillä saralla ansioitunut on ollut vähintäänkin alkoholismin partaalla. Jotenkin sitä vaan on ennen ajatellut, että kaikki kuuluisat nimet olivat jo aikanaan kansan eliittiä, jota tavalliset tallaajat kilvan polvillaan palvoivat. Vaan ei, pelkkää nuorena kuollutta juoppokööriä ollut koko sakki Aleksis Kiven ja Eino Leinon tapaisista suuruuksista lähtien.

"Ensin käytit alkoholia stimulanssina, jaksaaksesi kirjoittaa enemmän kuin jaksoit, sitten aloit väsyä, joit ettei sinun olisi tarvinnut kirjoittaa ja kirjoitit ettei olisi tarvinnut juoda, sillä tavalla sinä kuolit" - Pentti Saarikoski

Taitaa sama linja jatkua edelleen, sillä jostain muistaisin lukeneeni, että muun muassa dekkarikirjalija Reijo Mäki viettää päivät Turun kantakapakassaan vain kannettava ja kossulasi seuranaan. Tosin tulostakin myös syntyy, mistä osoituksena paljon menestystä niittänyt Vares-kirjasarja, jonka pohjalta samanniminen leffakin tehtiin. Pahoittelut Mäelle, mikäli faktat eivät esimerkiksi juomamerkin osalta osuneet kohdilleen. Seuraavassa lainauksessa mielestäni kiteytyy koko kirjailijan ammatin varjopuoli yhteen lauseeseen nivottuna:

"Ilman alkoholia minä en olisi kyennyt kirjoittamaan ainuttakaan kirjaa" - Christer Kihlman

Ongelman laajuuden vuoksi alkoholismia voi kaiketi pitää ihan kirjailijoiden ammattitautina. Valitettavasti vain pahimman luokan sellaisena, sillä mikäli konttorirotalla alkaa hiirikäsi vaivaamaan, on työt lopetettava kivun takia välittömästi, mutta kirjailija sen kuin vain kiihdyttää kirjoittamistaan katkeraan loppuun saakka. Lääketieteellinen totuushan on, että alkoholi tuhoaa terveyden ennen verbaalisia kykyjä. Toisin sanoen siis aivot pelaavat, vaikka ruumis muuten olisi jo vyötäröä myöten haudassa.