8 viikkoa, 40 tekstipätkää

Yritän kirjoittaa joka arkipäivä tammikuun 6. päivään asti. Kyseisenä perjantaina painankin enteriä viimeisen kerran vähään aikaan, sillä jo sitä seuraavana maanantaina olen juoksemassa 12 minuutin Cooperia suupielet korvissa ja täysvarustus niskassa jollain Suomen Puolustusvoimien omistamalla harjoituskentällä. Oikein arvattu, miestä yritetään tästäkin pojasta leipoa, mutta kaikkeni lupaan panna vastaan. Asepalveluksen alkamisen nostattamista tunnoista voisi kirjoittaa enemmänkin juttua lähempänä h-hetkeä, mutta vielä en jaksa arvon instituutiolla päätäni enempää vaivata.

Helppo on ennustaa, että kirjoitusinto lopahtaa viimeistään joskus joulukuun alkupuoliskolla, kun tajuan, ettei ketään, itseni mukaan lukien, voisi vähempää kiinnostaa tällaiset joutavanpäiväiset jorinat, joiden informaatioarvo lähentelee valehtelematta nollaa. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, sillä homman perimmäisenä tarkoituksena on pitää yllä jonkinlainen rutiini kirjoittamiseen jo pelkästään tulevien pääsykokeiden varalta. Vitutus voisi olla suuri, jos niissä mittelöissä pitäisi alkaa miettiä, että mihinkäs kohtaan se saatanan pilkku taas pitikään tunkea. Tosin oma ala ja näin ollen myös pääsykokeiden ajankohta on vielä vähän hakusessa, mutta parempi pyy pivossa kuin kymmenen paskalla.