Äärimmilleen viety BB

Nelosella tasan kaksi viikkoa sitten esitetty Truman Show oli juuri niin hyvä kuin etukäteen muistelinkin. Leffa yhdistelee loistavasti draamaa, komediaa ja tietyssä mielessä scifiäkin, mutta mikä parasta, niin naamanvääntelyn spesialisti Jim Carrey ymmärtää jättää ylenpalttisen kohkaamisen vähän vähemmälle, ja heppu sopiikin hieman yksinkertaisen miehen rooliinsa kuin nyrkki silmään. Loppuratkaisu puolestaan on niin liikuttava, että allekirjoittaneellakin krokotiilinkyyneleet valuivat vuolaina pitkin kasvoja. Noh, eipä nyt sentään liioitella, sillä en edes muista, milloin olisin viimeksi itkenyt. On vaan niin coolia olla tunteeton.

Elokuvan ainoa miinus tulee idean uskottavuudesta, sillä eihän kukaan oikeasti jaksaisi katsoa samaa ohjelmaa vuosikymmenestä toiseen. Homma on jopa testattukin, sillä Saksassa kokeiltiin Big Brotheria, jossa kilpailijat sitoutuivat olemaan talossa koko loppuikänsä, mikäli suuri yleisö niin vain haluaisi. Show kuitenkin päättyi katsojien päätöksellä jo vuoden kuluttua alkamisesta. Tosielämän Truman Show ei siis taida koskaan toteutua, ja ehkä parempi niin, vaikka Seahavenin kaltaisessa lintukodossa eläminen olisikin huomattavasti raadollista tosielämää helpompaa.