Identiteettikriisi

Olenkohan oikealla alalla? Luin nimittäin äskettäin paikallisesta maakuntalehdestä, että keskimääräinen verkkopäiväkirjan kirjoittaja on 16-21 vuotias nainen. Lisäksi muistuu mieleen lapsuudesta sydänkuvioiset lukolliset päiväkirjat, joihin ei olisi tullut mieleenkään koskea, vaan ne jätettiin suosiolla tyttöjen yksinomaisuudeksi vieläpä pilkkahuutojen kera. Jo pienestä pitäen on siis selkärankaan iskostunut tieto siitä, että päiväkirjat ovat osa tyttöjen maailmaa, johon pojilla ei ole asiaa. Tytöt ja päiväkirjat. Päiväkirjat ja tytöt.

Olenko jossain vaiheessa hairahtanut pois maskuliinisuuden polulta? Tässä vaiheessa pitäisi kai olla huolissaan, mutta toisaalta eräs tiedejulkaisu väitti, että miehisyys on pääteltävissä myös sormien pituuksista. Mikäli nimetön on etusormea pidempi, kertoo se sikiöajan korkeasta testosteronitasosta, mikä puolestaan on todennäköisesti johtanut ns. miehisiin aivoihin. Nopeat mittaukset ja syvä huokaus. Nimetön on mittauksen virhemarginaalit huomioon ottaen noin sentin etusormeani pidempi. Taas voin hengittää ilmaa vapautuneesti. Pala poistui kurkusta ja niin poispäin. Palaillaan tähän aiheeseen uudestaan siinä vaiheessa, kun seison eduskuntatalon edessä banderollin ja 200 feministikaverini kanssa vaatimassa naisille lisää palkkaa.