Päivän mietelmät

Pienissä huuruissa tulee aina mieleen loistavia ajatuksia, joista kuitenkin vain murto-osa kestää tarkastelun päivänvalossa. Arvelen kuitenkin viime viikonloppuna tajunneeni, milloin lapsuuden voidaan lopullisesti katsoa päättyneen. No tietysti silloin, kun ei enää tee hiukkaakaan mieli mennä kiipeilemään tiekarhun auraamaan lumikasaan.

Eilinen vaalikeskustelu oli aika tappavan tylsää seurattavaa. Katselin tosin vain ensimmäisen tunnin, jonka jälkeen siirryin Pahojen poikien pariin, muttei meno sen myötä ainakaan oleellisesti parantunut. Surkea leffa ja surkea väittely, jossa sympatiapisteet keräävä suosikkini Lahti sai muuten vain yhden vaivaisen puheenvuoron koko tunnin aikana. Että näin sitä demokratiaa Suomessa toteutetaan.