Hei, me kirjoitetaan päiväkirjaa!

Teinien kansoittama IRC-galleria on lähtenyt mukaan blogi/verkkopäiväkirja/päiväkirja-villitykseen, mikä kai tarkoittaa sitä, että viimeistään nyt alkaa olla epätrendikästä rustata omia ajatuksiaan näytölle kaiken kansan luettavaksi. Voihan pahus, pitääkö sitä ihan lopettaa hyvin alkanut kirjoittelu armeijankin jo häämöttäessä lähihorisontissa. Eipä sentään, sillä todennäköisesti 90% edellä mainitun paikan kirjoituksista on "ihkuu kävin paskalla, pyyhin perseen, vähän tuli housuunki" -tasoa, joten samaan kategoriaan lokeroitumisesta ei pitäisi olla pelkoa. Nopea tutustuminen satunnaisotannalla valittuihin galleriapäiviksiin nostaa esiin kolme toistuvasti ärsytyskynnyksen ylittävää tekijää:

1) Kliseinen "rakas päiväkirja" -aloitus toimii vitsinä kerran, mutta muuttuu mauttomaksi, mikäli sitä ei ymmärrä lopettaa. Onhan tuon siis oltava vitsi, onhan?
2) Pisteiden, pilkkujen ja muiden välimerkkien jälkeen saa painaa välilyöntinäppäintä. Putkeenkirjoittaminen ei mene koskaan ihan putkeen.
3) Miksi kirjoittaa, mikäli kirjoitettavana on vain, ettei ole mitään kirjoitettavaa? (Lievää itseironiaa ilmassa - toim. huom.)

Kielioppisäännöistä voisi paasata sivutolkulla, mutta enpä ryhdy rakentamaan uutta Iisakin kirkkoa itselleni. Kai teinit joskus oppivat.