Rahabisnes

Sota on maailman parasta bisnestä. Mitä enemmän soditaan, sitä kovempaa yhteiskunnan raharattaat pyörivät asekaupan puhjetessa täyteen kukkaansa. Työllistävästä vaikutuksesta lienee turha puhuakaan: jokaiseen hyökkäykseen tarvitaan tuhansia työkykyisiä sotilaita ja uusia paikkoja aukeaa sitä mukaa, kun porukkaa rintamalla lakoaa. Mitä enemmän tuhotaan, sitä enemmän saadaan rakentaa uudestaan. Luonnollisesti sodan voittajapuolella on yksinoikeus jälleenrakentamiseen, joten jokainen siviilirakennuksiin osunut harhapommi vetää sodan taustapirujen virnettä, jos mahdollista, entistäkin leveämmäksi. Murhatut lapset, tuhotut kodit ja raiskatut vaimot eivät ole riittävä rangaistus tappiosta, vaan häviäjämaan on luovutettava myös luonnonrikkautensa parempiin käsiin. Vaan miljoonat öljylitrat ovat vain pieni kirsikka kermaisen kakun päälle, kun sota jo itsessään on takonut tulostaululle vähintään tähtitieteelliset lukemat. Lopuksi lentotukialuksella kädet ristissä muistellaan kaatuneita, juodaan voiton maljat ja pohditaan kuumeisesti, minne seuraavaksi hyökättäisiin. Lait ja asetukset muuttuvat, mutta vahvimman oikeus on tullut jäädäkseen.

Sodan surullisinta antia ei ole suuri siviiliuhrien määrä tai maan tasalle tuhotut kulttuuriperintökohteet. Surullisimmassa asemassa ovat sodasta voittajina palaavat sankarit, jotka vilpittömästi kuvittelevat tehneensä maailmasta paremman paikan olla ja elää. Tyhmyys ja ajattelemattomuus ovat tyhmän ja ajattelemattoman toiminnan ihanat tekosyyt, joista ketään ei voi edes vaatia tilille.