Mistä näitä ajatuksia oikein tulee?

Ihmisiltä puuttuu kyky julkaista ajatuksensa eksaktissa kirjallisessa muodossa. Väite vaatinee blogin kirjoittajalta hieman perusteluja. Ajatusten saattaminen järkeviksi lauseiksi vaatii aina hieman muuntotyötä. Harmi kyllä muuntotyön yhteydessä myös alkuperäinen ajatus usein unohtuu, kun resurssit tuhraantuvat kirjainten, sanojen ja lauseiden saattamiseen edes jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen. Myös lukuprosessi on vain lukijan henkilökohtainen tulkinta tekstistä, eikä yleismaailmallinen yksiselitteinen totuus. Hauki on kala, onhan se, mutta ajatusta, jonka kyseisen lauseen muodostaminen on vaatinut, ei tiedä kukaan muu kuin lauseen kirjoittaja, jos hänkään. Emmehän välttämättä tiedosta edes omia todellisia ajatuksiamme, vaan ainoastaan tulkitsemme omia aivoimpulssejamme, ja elämänkokemuksemme perusteella kuvittelemme sanat pään sisään. Ylimääräiset äänetkin vaikenevat riittävällä lääkityksellä. Suorastaan pelottavaa, että joudumme elämään yksin omien tulkintojemme kanssa. Entä jos tulkitsemme itseämme täysin väärin? Maailman katselu pikkulapsen silmin ilman vuosien kerryttämää painolastia voisikin olla varsin veretseisauttava kokemus.