Elokuun manifesti OSA 1

Vielä muutama vuosi sitten olin poliittiselta kannaltani fanaattinen liberaali. Siis porno elokuvateattereihin, viina kioskeihin ja huorat Alkon kulmalle. Viime aikoina yhteiskunnallinen vaikuttaminen on taas ruvennut kiinnostamaan, ja kauhukseni olen huomannut, että omimmalta on tuntunut Suomen Kommunistisen Puolueen pamfletti. Ensimmäiset ajatukset olivat, että minustahan ei kommaripaskaa tule, mutta puolueeseen tutustuminen muun muassa jäsenten blogeja lukemalla on osoittanut, että järkevimmät korulauseet löytyvät oikeasti sieltä leiristä. Harmi kyllä, sana kommunismi on pahasti leimautunut Pohjois-Korean, Kiinan ja Neuvostoliiton toteuttamien korruptoituneiden diktatuurijärjestelmien myötä, eikä siitä leimasta hankkiuduta hetkessä eroon. Ei ainakaan ryssävastaisessa Suomessa.

Kohdallani on siis tapahtunut radikaali siirtyminen äärioikeistosta äärivasemmistoon. Tuuliviiriksi on silti turha ruveta haukkumaan, sillä perusideologialtaan puolueet ovat hyvinkin samankaltaiset. Yksilönvapaus on kummankin puolueen keskeinen teema, ja erot niiden välillä syntyvätkin siinä, miten taloutta tulisi järkevästi hoitaa. Itse olen uskonut, ja haluaisin vieläkin uskoa vapaan kilpailun maailmaa parantavaan voimaan, mutta silmien avaaminen ja ympärilleen katselu on herättänyt unesta. Todellisuudessa mitään vapaata kilpailua ei ole enää hetkeen ollut, vaan monikansalliset suuryritykset ovat jo pitkään sanelleet markkinatalouden ehdot ja pienyrittäjät ovat vikisseet, minkä ylipitkiltä työpäiviltään ovat jaksaneet. Nykyjärjestelmä on sittemmin luonut kaikille tuttuja suorastaan koomisia tilanteita, joissa raaka-aineet ja tuotantokoneisto kuljetetaan halvan työvoiman perässä ”köyhiin” kehitysmaihin, jotta valmiit tuotteet saadaan myydä kalliilla ”rikkaille” länsimaalaisille.

Kapitalismin toimivuutta en silti minäkään voi kiistää, päinvastoin, hommahan toimii juuri kuten pitää: tuotetaan rahalla lisää rahaa. Harmi vain, että raha on pelkkä ihmisen keksintö, jolla ei itsessään ole mitään arvoa. Kaiken huipuksi rahan alkuperäinen tarkoitus vaihdon välineenä on aikojen saatossa sumentunut, ja nykyään dollarinkuva onkin vain riiston, keinottelun ja sorron symboli. Ylipaatoksellista tekstiä, mutta valitettavan totta.