Sairaskertomus

Vuosi oli saada surkean lopun, kun paikallinen lääkäri lähetti allekirjoittaneen perjantaina sairaalaan korvassa muhineen tulehduksen vuoksi. Sairaalaan odotusaulassa jouduin istumaan monta tuntia, ja oli niin tylsää, että ainoaksi huviksi jäi toisten ihmisten sairauksien arvuutteleminen. Kun ensiapupuolella kerran olin, niin sairauksien kirjo oli ihan laidasta laitaan. Päänsä sirkeliin työntäneet ja muut yhtä ilmeiset olivat helppoja tapauksia, mutta vaikeampia olivat tyynesti paikallaan istuneet ja päällepäin ihan terveennäköiset ihmiset. Itse ainakin toivottavasti kuuluin heihin, sillä kipua en tuntenut, eikä turvonnut korvalehtenikään näkynyt hiuspehkon alta. Luultavasti joku pää kainalossa vieressäni istunut ja seitsemän tuntia leikkaukseen pääsyä odottanut kaiffari ajatteli minusta, että "mitä vittua tuokin täällä tekee". Vähän samaa mietin itsekin siinä vaiheessa, kun pääsin parin minuutin pikavisiitin jälkeen ulos vastaanotolta yhden antibioottikuurin rikkaampana.

Niin, ja vuosi vaihtui tukevassa humalatilassa, joten eipä lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö ainakaan tässä tapauksessa osoittautunut kohtalokkaaksi. Tulehduskin on jo hyvää vauhtia paranemaan päin.